torstai 5. toukokuuta 2016

Rasvaa sateenkaaren väreissä

Tässä taannoin oli taas niitä päiviä toimistolla, että puhutaan vähän kaikesta maan ja taivaan väliltä more-or-less tieteelliseen sävyyn (oikein hyviä päiviä siis). Puhuttiin myös läskistä eli siis rasvakudoksesta ja lopulta piti alkaa virkistämään muistia Google-sedän avulla siitä, että mitä kaikkea tähän rasvakudokseen ja sen aineenvaihduntaan nyt taas liittyikään. Samalla tulin huomanneeksi, että muistamieni ruskean ja valkoisen rasvan lisäksi on olemassa myös pinkkiä ja beigeä rasvakudosta. Tä?

Kerrataampa...

Valkoinen rasvakudos siis sisältää adiposyyttejä, joissa on yksi iso rasvarakkula keskellä, tuma painautuneena solun reunaa vasten ja useita huonosti kehittyneitä soluelimiä. Histologisissa leikkeissä ne näyttävät ontoilta ja läpinäkyviltä, koska leikkeiden käsittely liuottaa solun sisällä olevan rasvan jättäen näkyviin vain sen solukalvot ja soluelimet. Valkoinen rasvakudos on niin sanottua varastorasvaa, koska sen tärkein tehtävä on tarvittaessa varastoida ja vapauttaa rasvahappoja muiden solujen energiaksi.

Pienempi ruskea rasvasolu taasen sisältää useita rasvarakkuloita ja sen pääasiaallinen tehtävä on lämmönsäätelyssä. Ruskeaa rasvaa esiintyy lähinnä vastasyntyneillä, mutta myös pienessä määrin aikuisilla (esimerkiksi aortan ympärillä). Ruskeassa rasvakudoksessa on myös paljon hermosoluja ja verisuonia sekä ruskeissa adiposyyteissä uncoupling protein 1 (UCP-1)- proteiinia, jonka avulla nämä solut voivat tuottaa lämpöä lämmönsäätelyä varten.

Ruskeaa ja valkoista rasvaa, kuva Developmental Biology Interactive-sivustolta.

Rasvakudosta on ihmisellä kahdenlaista: ihonalaista ja elimiä ympäröivää (ns. vatsarasva). Molemmissa kudostyypeissä on sekä valkoisia että ruskeita adiposyyttejä - ei voida sanoa että tietyt rasvasolut olisivat vain yhdellä alueella kehossa. Tämä näkyy rasvakudoksen muuntautumiskyvyssä: valkoinen rasva voi muuttua ruskeaksi esimerkiksi kroonisen kylmäaltistuksen aikana, jonka jälkeen se voi taas muuttua takaisin valkoiseksi rasvaksi kylmäaltistuksen loputtua. Kätevää.

Ja sitten se pinkki ja beige?

Pinkkiä rasvakudosta on löydetty tähän mennessä vain hiiriltä. Sen rooli on myös hyvin spesifinen ja tärkeä, sillä sitä esiintyy vain naarashiirillä  imetyksen aikana ja silloin sen rooli on tuottaa ja erittää maitoa. Raskauden aikana ihonalaisen rasvakudos pikkuhiljaa korvaantuu maitotiehyeillä, jotka muodostuvat lipidejä sisältävistä epiteelisoluista, jotka ovat todennäköisesti peräisin valkoisesta rasvakudoksesta. Elintasolla tämä maitoa tuottava rasvakudos on väriltään pinkki, mistä sen nimityskin tulee.

Beige rasvakudos on vielä verrattain uusi tuttavuus eikä sen syntyä tai merkitystä ihmiselle vielä täysin ymmärretä. Sitä on löydetty kuitenkin sekä ihmisiltä että hiiriltä valkoisen rasvakudoksen seasta ja se vaikuttaisi olevan jonkinmoinen ruskean ja valkoisen rasvan välimuoto (ainakin näin nopealla vilkaisulla). Sillä on  valkoisen rasvan tapainen matala UCP-1-proteiinin taso normaalitilassa, mutta ärsykkeen (esim. cAMP) saatuaan se alkaa kyllä tuottaa UCP-1:stä. Beige rasvaa tuottaa myös täysin valkoisesta ja ruskeasta rasvasta poikkeavia proteiineja.

Ruskean ja beigen rasvan eroja, lähde Giordano et al. 2014.

Jos kiinnostaa niin kannattaa lukea seuraavat katsaukset (eli lähteeni):

Harms M & Seale P (2013) Brown and beige fat: development, function and therapeutic potential. Nature Medicine 19, 1252-1263.
Giordano A, Smorlesi A, Frontini A, Barbatelli G & Cinti S (2014) White, brown and pink adipocytes: the extraordinary plasticity of the adipose organ. European Journal of Endocrinology 170, 159-171.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti