Whatcha doing there, gurl?

Toisin sanoen mitä minulle kuuluu-postaus. Lokakuu vain katosi johonkin kun työhommia ja erilaisia kinkereitä ja kissanristiäisiä on ollut sen verran paljon. Mitä sitten on tapahtunut?

Mitä hiiri sanoo?

No, ei paljon mitään sen jälkeen kun sen kieli on irrotettu (lopetuksen jälkeen tietysti) ja säilötty parafiiniin histologisia analyysejä varten. Meillä on tälläinen ortotooppinen hiirimalli käytettävissämme, jossa nude-hiiren (kyllä, karvaton hiiri) kieleen pistetään ihmisen suusyöpäsoluja (geneettisesti muokattu ylituottamaan tiettyä proteiinia tai ihan au naturel), jotka sitten muodostavat kasvaimen. Hyvä puoli tässä mallissa on se, että näille hiirille saadaan suhteellisen helposti ja kivuttomasti aiheutettua kasvaimen muodostuminen, mutta samalla niille muodostuu myös etäpesäkkeitä (yleensä läheisiin imusolmukkeisiin). Tämä malli mahdollistaa siis myös etäpesäkkeiden ja niiden muodostumisen tutkimisen.

           Mää olen nyt sitten leikannut näitä parafiiniin valettuja kieliä eli hienosti sanottuna, tehnyt histologisia leikkeitä. Käytännössä siivutan parafiinia kuin makkarakauppias gotleria, mutta paljon ohuempina (muutama mikrometrin paksuisina) siivuina. Leikkeet näyttävät ulospäin jotakuinkin silkkipaperilta ja ne myös käyttäytyvät aivan samalla tavoin kuin silkkipaperi (lue: hankaussähkö on paha, hyvin paha). Kuvassa näkyy näitä leikkeitä "nauhana" eli siis peräkkäiset leikkeet ovat tarttuneet toisiinsa, näin niitä on helpompi käsitellä ja säilöä. Tämä on ainoa "labraa", jota teen tällä hetkellä eli siis niitä käytännön hommia/kokeita.

              Jonkun verran olen näitä leikkeitä ehtinyt jo värjäämään ja kuvaamaan mikroskoopin avulla, mutta histologiasta enemmän ensi kerralla.

Leikkeitä, kyllä niissä on sitä kieltäkin mukana vaikka sitä ei tässä näy :D

Katsausartikkeli

Katsausartikkelit, nuo kaiken tärkeän taustatiedon kertojat. Katsausartikkeliin on siis koottu kasa tutkimuksia, jotka liittyvät artikkelin aihealueeseen, ja niiden avulla pyritään luomaan mahdollisimman tarkka ja ajantasainen kuva tietystä aiheesta. Itse aloittelen kirjoittamaan tälläistä omasta tutkimusaiheestani, mikä on varsin hyvä sillä samalla pohjatiedot tästä mulle kohtalaisen tuntemattomasta aiheesta (käsi pystyyn kuka muistaa matriksimetalloproteaasit joltain luennolta, Henua ei lasketa ku teit kandin tästä aiheesta :3 ). Lisäksi edellinen vastaava katsausartikkeli ilmestyi noin 10 vuotta sitten, joten tarvetta uudemmalle katsaukselle on. Käytännössä tämä kuitenkin tarkoittaa sitä, että istun aika paljon tietokoneen näyttöpäätteen ääressä selaamassa artikkeleja ja erilaisia tietokantoja. Olen vähän rauhaton istumaan pitkiä aikoja paikallaan, mutta sinällään tekeminen on kivaa, koska vastaan on tullut niin monia mielenkiintoisia artikkeleja (sellaisia, että häh, voiko näinkin tehdä?!?). 

Tiedonhakua. SCOPUS on hyvä.

Ex-tempore konferenssimatka Norjaan

Kuun alussa saatiin kutsu pieneen paripäiväiseen syöpäkonferenssiin (tai paremminkin tiedetapaamiseen) Norjaan, Skiboteniin Tromssan yliopiston tutkimusasemalle. Ryhmänjohtajan yllyttämänä sitten päätettiin lähteä, lentoliput hankittiin ja matkaa suunniteltiin. Saatiin myös lupa pitää esitykset omista tutkimusaiheistamme. Minullehan tämä tarkoitti, että piti noin viikossa pistää kasaan esitys ihan täysin tyhjästä... Onneksi sain apua, mutta meinasi silti vähän jännittää, että mitähän kuulijat miettii. Kun ei näitä tuloksia vielä hirveästi ole niin puhuin sitten tutkimussuunnitelmastani. Lopulta oma esitys meni ilmeisesti hyvin, itsehän en hirveästi edes muista mitä puhuin :D

           Matka Skibotniin ei sitten mennytkään ihan niin hyvin. Meidän oli tarkoitus lentää Oulusta suoraan Tromssaan, mutta noin 15 minuuttia ennen kuin lennon olisi pitänyt lähteä kävi ilmi, että koneessa on tekninen vika eli lentomme on peruttu. Perhana. No, eikun auton vaihto tilavampaan ja ajamaan. Skibotn on siis pohjoisessa, noin 50 km kilpisjärveltä Norjan puolelle. Matkaa tulee Oulusta noin 650 km  ja sen ajamiseen kuluu noin 9 tuntia (ainakaan jos ei ole kiire). Onneksi kuitenkin lähdettiin sillä tapaaminen oli aivan mahtava - kohtalaisen pieni ja mukava porukka keskellä ei mitään (melko kirjaimellisesti, no okei oli meillä vuoria ympärillä) puhumassa syöpään liittyvistä tutkimuksista (what can go wrong?). Syötiin hyvin, puhuttiin paljon, leikittiin vähän turisteja - All good.

Nom nom, jälkkäriä.

Maisemaa ja joku naama.

Pälä pälä.

Mikä apurahahakemus...

Samalla viikolla kun oltiin Norjassa, loppui myös hakuaika Kulttuurirahaston apurahoille. En ollut (yllättäen) ihan hirveästi ehtinyt miettiä koko hakemusta joten kiire meinasi taaskin tulla. Onneksi ohjaaja auttoi ja muutamassa päivässä saatiin muokattua aiemmasta tutkimussuunnitelmasta hakemusta varten työsuunnitelma ja samalla lisättyä siihen noin n+1 yksityiskohtaa ja mahdollista tutkimussuuntaa. Tuo suunnitelma on vielä hyvin eläväinen ja muuttunee matkan varrella useampaankin otteeseen, mutta hyvä että on edes jotain. Aika hyvin on tullut työpisteen penkkiä kulutettua tämän ääressä, joten syytäkin olla yksityiskohtainen suunnitelma.

Väsynyt, mutta tyytyväinen

Krista

PS. Saako nyt nukkua?

PPS. En tiedä paljonko olen sitä täällä huudellut, mutta jatkan siis töitä samassa tutkimusryhmässä kuin missä tein gradutyönikin (eri ohjaajan alaisuudessa kylläkin). Jatko-opiskelijan paikka ja rahoituksiakin on haussa. Eli väitöskirjaa pukkaa minullakin :)