keskiviikko 21. lokakuuta 2015

Graduttaa ála Memmu

Hej på alla!

Nyt tuntuu, että vähän jokaisella on syksyn tohinat päällä, eikä oikein aikaa mihinkään. Itsellä pukkaa gradun deadline jo nyt päälle, vaikka varsinainen palautuspäivä onkin vuoden vaihteessa. Ei se auta kuin istua ja kirjoittaa. Tälle viikolle oli suunnitteilla viime kerran tapaan vähän asiapitoisempi postaus, mutta se taitaa jäädä ensi kuulle, sillä nyt pitäisi torstai-illalle saada yhden osion luonnos valmiksi ohjaajalle lähetettäväksi!

Otetaanpa vähän mietteitä gradun teosta näin minun näkökulmasta tähän väliin. Kristahan on jo aiemmin kirjoittanut omia tuntemuksiaan täällä ja täällä, ja Ninni täällä ja täällä.

Noh, sehän on selvää, että vaikka kuinka tekisi mieli katsella kissavideoita, niin mielihalut täytyy vaan juntata jonnekin nurkkaan ja istua koneen ääressä. Odottamassa inspiraatiota. Joka iskee. Joskus. Toivottavasti. Olen huomannut tässä parin kuukauden aikana, että yksin en saa tehtyä mitään. Jokaisella on tietenkin yksilönä erilaiset mieltymykset, että kirjoittavatko kotonaan vai tiedekunnan atk-luokassa, mutta mielestäni kotona ollaan kotona ja töissä töissä. Silti en välttämättä ole tehoikkaimmillani ilman henkilökohtaista tsemppaajaa. Huomasin tämän silloin, kun Henu tuli istumaan viereen tekemään kouluhommia koko päiväksi, verrattuna, kun typy oli pari viikkoa harjoittelussa. Kuitenkin jonkinlaista motivaatio-orjallisuutta tuottaa Henun täällä kirjoittama pomodoro-opiskelutekniikka.

Alkuun minua harmitti ja ärsytti suunnattomasti tämä gradun kirjoittamisen aikainen eristäytyneisyys. Sillä yleensä (ainakin minusta tuntuu, että yleensä) opiskelijat jäävät vielä samaan ryhmään ja laboratorioon gradun kirjoitusajaksi, jos ei töihin niin kirjoittamaan. Eli että on oma työpiste, johon tulla motivoitumaan ja vieressä omat ryhmäläiset, joilta kysellä tyhmiä. Ah, kun kuulostaa ihanalta! Vaan ei. Kävin Jenassa tekemässä gradulabrat, niin nyt olen näin etä-tsemppi-yhteydessä Saksaan. Pääsin kuitenkin yliopiston järjestämään poikkitieteelliseen graduryhmään, josta saa hyvinkin paljon vertaistukea ja vinkkejä. Alkoi graduahdistus ja stressitasot hieman laskemaan. Vinkkinä siis stressaantuneille, että hakekaa sitä apua, jos tuntuu, että jäätte yksin! Jos ohjaajan tuki ei tunnu olevan tarpeeksi tai häneltä ei viitsi vaatia asioita, niin on olemassa muitakin kanavia. Enkä tässä nyt sano, että itse en saisi tarpeeksi ohjausta, mutta lähinnä asiat stressaavat paljon ja kaipaan kirjoittamisvinkkejä.

Ehkä tärkein juttu, minkä olen huomannut tässä kirjoitusaikana on, että siihen omaan aiheeseen täytyy osata "ihastua" aina uudelleen ja uudelleen. Kirjoittamisesta tulee välillä mukavaa, kun on mielenkiintoinen aihe, mutta tottakai ei kaikki asiat jaksa aina kiinnostaa. Silloin, kun on flow päällä, niin ei muutakun lisää halkoja pesään ja gradumaraton päälle! Sitten jäljestäpäin tietenkin koko teksti pitää uudelleen kirjoittaa, mutta tärkeintä on, ettei ole sitä tyhjän taulun ongelmaa, joka luo henkisen blockin kirjoittamisen aloittamiselle. Vaan ei sillä; kukaan ei ole koskaan kirjoittanut gradua yhdeltä istumalta, se teksti täytyy kuitenkin käydä useaan otteeseen vielä läpi, joten ei kannata lähteä kirjoittamaan sillä mentaliteetillä, että kirjoittaa suoraan valmista tekstiä.

Vielä viimeisenä vinkkinä; merkatkaa kalenteriin ne ajat, jotka omistaudutte gradulle, niin ei jää se stressaaminen enää vapaa-ajalla päälle, vaan pääsette tyhjentämään päätä ja lataamaan akkuja, niin jaksatte seuraavalla uurastuskerralla taas kahta paremmin!

                                                  "Tuu meille ja kato mun kaa kissavideoita"


Gradu-ahdistus on kirosana.
-Memmu


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti