keskiviikko 10. kesäkuuta 2015

Ensitunnelmat Tukholmasta ja tutkimusharjoittelusta Karoliinisessa instituutissa

Hei taas! Olen nyt ollut täällä Tukholmassa vähän yli viikon ja vaikka välillä on ollut vähän koti-ikävä, olen kuitenkin viihtynyt täällä tosi hyvin.

Olen tainnut mainitakkin, mutta tämä on siis ensimmäinen kerta, kun teen harjoittelua. Lisäksi tämä on myös ensimmäinen kerta kun olen ulkomailla ihan itsekseni ja Tukholma on muutenkin ihan vieras kaupunki. Aina tuntuu, että kaikki jotka lähtee vaihtoon tai ulkomailla pidemmäksi aikaa on siellä niin cooleina ja ei tee mitään ylityhmää (tai sitten ne ei vaan koskaan kerro siitä). No en ole vielä onnistunut tuhoamaan labrassa mitään, mutta muuten sellainen normaalielämä on ollut välillä aikamoista sekoilua.

Olin tosi hermostunut joukkoliikenteenkäytöstä täällä, mutta onnekseni pääsin täältä asunnolta Karolinska Sjukhusetiin ilman mitään vaihtoja bussilla. Juttelin ohjaajani kanssa siitä, miten pääsen kulkemaan töihin ja hän sanoi, että pääsisin varmaan Tunnelbanalla (=metro) paljon nopeammin. Olen ollut Helsingin metrossa yhden kerran joskus lapsena, eikä minulla ollut oikein hajua miten metroa käytetään. Tiesin kyllä, että se on maanalla. Yritin googlata "how to use Stockholm Tunnelbana" ja "how to use metro", mutta ilmeisesti kenelläkään muulla ei ole ollut koskaan ollut samantapaista ongelmaa kuin minulla, sillä hakutuloksissa neuvottiin vaan, että tarvitset SL-kortin (vähän niinkuin bussikortti, mutta käy kaikkiin Tukholman julkisiin) ja se pitää leimata. Menin sitten yhdelle metroasemalle, mutta en siltikään tajunnut yhtään mistä voi tietää, mihin suuntaan joku metro menee, ja kysyin yhdeltä kivalta vartijalta että miten pääsen Karoliiniseen ja se neuvoi, mikä metro piti ottaa, mutta en vieläkään oikein tajunnut miten sinne oikealle laiturille pääsee ja yritin vahingossa mennä sellaisesta ulosmenoportista sisään ja ihmisiä vaan tunki mun ympäriltä. Hävettää vieläkin. No sitten onneksi pääsin oikeaan metroon ja loppumatka menikin sitten onneksi hyvin ja nyt osaan kulkea myös Tunnelbanalla enkä yritä mennä sisään vääristä porteista.

Itse harjoittelu on ollut tosi opettavaista ja kivaa. Vaikka olen ollut tuolla vasta lyhyen ajan, olen oppinut ihan hirveästi siitä millaista on olla tutkija ja millaisia asioita tutkijan työhön kuuluu. Monesti ajatellaan, että tutkijana olo on puurtamista yksin labrassa, mutta ainakin täällä se on kaikkea muuta. Ryhmällä, jossa olen töissä on säännöllisiä kokouksia, jossa kaikki esittelevät mitä ovat tehneet ja millaisia tuloksia ovat saanneet ja sitten koko ryhmä miettii yhdessä miten kannattaisi seuraavaksi edetä ja mistä yllättävät tulokset saattaisivat johtua. Olen myös opetellut täällä uusia tekniikoita, kuten cryo-leikkeiden tekoa ja ELISA:a.

Olin tosi stressaantunut pari ekaa työpäivää ja jännitin ihan hirveästi, mutta nyt on vaan aina kivaa mennä töihin ja työilmapiiri on tosi mukava ja kaikki ovat tosi avuliaita. Lisäksi täällä on joka perjantaina fika eli koko meidän kerroksen työntekijät kokoontuvat yhteen juomaan kahvia ja syömään kakkuja ja sellaista. Tuo on ilmeisesti tapa kaikkialla Ruotsissa.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti