Opiskelijasta työntekijäksi
Miksi?
Ihan alkuun täytyy varmaan hieman avata, mistä se tällainen blogiposti on saanut ideansa. Seurasin viime kesänä Youtubessa Baronan Maailmanmatkaaja 2014 projektia. Löysin tämän yhden Suomen suosituimman vloggaajan (eli videobloggaajan),Timo Wildernessin kautta. Hän osallistui kilpailuun päästä kuukauden reissuun käymään kuudessa eri kaupungissa haastattelemassa tavallisia ihmisiä heidän ajatuksistaan työhön ja työntekijän asemaan. Kuten monissa muissakin asioissa, eri maiden väliltä löytyy kulttuurieroja tämänkin suhteen. Mieleenpainuvimpana tuosta videoiden sarjasta jäi, että japanilaisessa kulttuurissa on arvostettua olla suurinpiirtein koko ikä samassa yrityksessä töissä, kun taas täällä länsimaissa vaihtelevuus ja monipuolisuus on valttia. Myös pikkuhiljaa lähestyvä valmistuminen on saanut allekirjoittaneen ajatukset kulkemaan.
Duunarin mietteet
Jos nyt palataan hetkeksi viime kesän tunnelmiin, niin jotkut asiat nousivat aina mieleen töitä tehdessä tahi sitten työmatkalla. En ole varma mikä se virallinen nimike nykyään on, mutta olin siivoojana kesätöissä, kun en löytänyt oman alan hommia syystä äxyyzet. Kesän aikana kävin viidessä eri kohteessa siivoamassa eri pituisia päiviä ja jaksoja. Huomasin säännöllisesti kulkiessani pidemmän pätkän yhteen paikkaan, että samaan bussiin tuli aina tietyltä pysäkiltä tietty ihminen kyytiin ja tiesin täsmälleen millä pysäkillä hän jäisi pois. Jotenkin se oli aina mielenkiintoista, että oppi tunnistamaan muutkin työhön kulkevat ihmiset ja tuntui kuin kuuluisi tähän työssä käyvään yhteiskuntaan. Tämä yhteenkuuluvuuden tunne toi lohtua sellaisina aikaisina aamuina, jolloin oli erittäin hankala nousta sängystä. Ja samalla tuollaista yhteenkuuluvuuden tunnetta jäi kaipaamaan, kun ei ehtinyt aina eri siivouskohteissa tutustua työympäristön muihin työntekijöihin. Oli aina vähän kuin suolaa haavoihin, kun huomasi kuinka hyvä työporukka toisilla oli, mutta johon ei itse ehtisi millään päästä sisälle. Työrutiinit kuitenkin ehtivät kehittyä joka paikkaan, sillä aikaa oli rajallisesti hoitaa hommat.
Millainen on viihtyisä työelämä?
Viime kesänä taisin ensimmäistä kertaa oikeasti kunnolla pysähtyä miettimään millaista työtä, miten ja millaisessa työympäristössä haluaisin tulevaisuudessa tehdä. Tietenkin joidenkin tilanteiden aiheuttamat hetkittäiset turhautumiset toimivat laukaisijana näissäkin ajatuksissa, mutta minusta tuota olisi ollut hyvä ajatella jo opiskelemaan hakiessa. Olen huomannut, että tärkeitä kysymyksiä ovat haluanko/pystynkö työskentelemään yksin vai tiimissä, millainen on hyvä työntekijä ja millainen on hyvä pomo. Kun töissä on pidemmän aikaa kuin sen neljä kuukautta, niin viihtyvyys korostuu.
Jos nyt sitten pyrin vastaamaan omia näkemyksiä ylläoleviin asioihin, niin haluaisin tehdä luovaa ajatustyötä, sosiaalisessa työympäristössä, joka ei ole rajoittunut toimistoon, ja josta pääsisi aina välistä työmatkoille. Uskon, että minulle parhain tapa olisi työskennellä tiimissä, jossa jokainen saisi vastuulleen jonkin asian mitä yksin työstää. Kuitenkaan en haluaisi liian monta vuotta viettää yhden projektin kimpussa, vaan olla sellaisessa työssä, jonka kiintopiste aina vaihtuisi ja toisi näin vaihtelevuutta elämään. Että aina saisi kehittää itseään ja oppia uutta. Minusta tiede tarjoaa nämä mahdollisuudet, mutta monesti olen kuullut sekä oman alan ihmisiltä, että muiden alojen ihmisiltä, että saatan olla väärällä alalla. Ei sen takia, että olisin huono tieteessä, vaan oman luonteeni takia. Olen kuulema niin sosiaalinen, että sopisin hyvin matkaoppaaksi, tapahtumajärjestäjäksi jne. Välillä sitä aina kysyykin itseltä, että onko oikealla alalla? Noh, näin opintojen loppupuolella tämä kysymys oikein sykkii takaraivossa, mutta tähän mennessä olen nähnyt vasta mitä yliopistomaailma tutkijalle tarjoaa. Vielä on julkinen ja yksityinen sektori koluamatta ennenkuin voin tehdä mitään ratkaisevia johtopäätöksiä.
Mistä sitä oman alan työelämätietoutta saisi?
Meidän yliopistossa (tai oikeastaan tiedekunnassa) on viime vuosina ollut paljon esillä, että opintoihin täytyisi sisältää enemmän sellaisia asioita, joilla saisi paremmin (ja opintojen aikaisemmassa vaiheessa) luotua opiskelijalle hyvän ammattikuvan. Opiskelijan olisi hyvä tietää, että mitä tällä tutkinnolla sitten käytännössä oikein voi tehdä? Muistan vielä, kun lukiossa päällimmäinen kysymys oli "mitä biokemia on?", vaan näin se tieto karttuu ja kysymykset vaihtuvat. Minusta tämä on erittäin positiivista ja hyvää meidän tiedekunnassa, että halutaan kehittyä ja samalla motivoida opiskelijoita, kun tulevaisuuden ainoat mahdollisuudet eivät enää tunnukaan olevan yliopistolle väitöskirjaa tekemään jääminen tai työttömyyskortisto. Ja tässä asiassa alumnit ovat tärkeässä roolissa kertomassa omia uratarinoitaan ja opintojen aikaisia kurssivalintojaan. Kuten aivan alussa mainitsin, länsimaissa monipuolisuus näyttäisi olevan valttia, joten aika monet opiskelutoverit ovat ottaneet nyt markkinoinnin sivuaineeksi biokemian rinnalle.
Toinen hyvä työelämätietouden lähde on ammattiliitot (jos joku nuori ei tiedä ammattiliittojen tehtävää, niin suosittelen googlailemaan tai kysymään vanhemmilta ja päivittämään yleistietämystään). Luonnontieteellisten akateemisten liitto, LAL, on minun liittoni ja he järjestävät erilaisia koulutuksia aina CV:n teosta työnhakuun. LAL:lla on myös (ehkä jopa paremmin kuin yliopistolla?) tiedossa mihin töihin valmistuneet luonnontieteilijät ovat sijoittuneet ja liitto aina silloin tällöin julkaisee työllisyystilastoja. Nuo tilastot eivät tällä hetkellä näytä kovin hyviltä luonnontieteilijöille (varsinkaan biotieteilijöille), mutta jotenkin omaan silti positiivisen tulevaisuudenkuvan ja uskon, että kyllä tekevälle töitä löytyy. Se, että mistäpäin maata tai maailmaa, on sitten toinen kysymys. Eräs asia mitä kuitenkin mediassakin aina välistä hehkutetaan on, että bioteollisuus on tulevaisuuden juttu.
Opiskelija vs. työntekijä
Sitten vielä loppuun lyhyesti hieman vertailua, miten opiskelijan ja työntekijän roolit eroavat toisistaan, vai eroavatko? Tämä on nyt oma näkökulma, missä työntekijän rooli on tullut tutuksi lähinnä kesätöiden kautta.
*Opiskelija on itse vastuussa omista opinnoistaan, että mitä kursseja valitsee ja kaikki päätökset mitä tekee koskettavat suoraan itseä (laiskuus kostuu myöhemmin tietämättömyytenä). Työntekijä on saa ohjeistuksen työhönsä ja päätökset koskettavat sekä työtä että työpaikkaa. Työnantaja pystyy laittamaan hänet erilaisiin koulutuksiin kehittämään itseään.
*Opiskelija on itselleen vastuussa kuinka hyvin tai huonosti opiskelee ja saako valmistuttua tavoiteajassa (vai täytyykö hakea lisäaikaa). Opiskelija on ikäänkuin itsensä pomo ja sen suhteen niin joustava, kuin mitä opintotuki/muut rahoituskeinot antavat myöten. Työntekijä taaskin on vastuussa työnantajalle ja saa työstään palkkaa, jolloin häneltä odotetaan täsmällisyyttä määräaikojen suhteen ja työjäljen odotetaan olevan vähintäänkin hyvää (no ok, samaa odotetaan opiskelijoilta, mutta se ei tunnu siltä).
*Molemmat saavat yhtälailla palautetta töistään, mutta ehkä työntekijän palaute on hieman yksityiskohtaisempaa. Tai ainakin se palaute täytyy ottaa vakavammin (painavampaa palautetta), kun se tulee työnantajalta, joka määrää tulevaisuuden suunnan. Ehkä se on tässäkin asiassa avainasemassa on se vastuunkanto ja itsensä kehittäminen.
Liebe Grüβe,
Memmu
Linkkejä:
https://www.youtube.com/user/maailmanmatkaaja2014
https://www.youtube.com/user/timowilderness
http://www.oulu.fi/yliopisto/
http://www.luonnontieteilijat.fi/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti