keskiviikko 25. helmikuuta 2015

Kantasolupäivä

Yliopistomaailmassa kaikki opiskelevat läpi elämän. Enkä nyt viittaa korniin elämänkouluviisasteluun, vaan oikeasti ihmiset käyvät kursseilla kauan valmistumisen jälkeen. Yleensä ei kuitenkaan luentokursseilla vaan enemmänkin seminaareissa tai lyhyissä workshop-tyylisissä tapahtumissa. Seminaaripäivät rakentuvat yleensä jonkin tietyn aiheen ympärille ja niihin osallistumalla pääsee näkemään sen hetken tietotason asioista vuosia vanhojen kurssikirjojen sijaan. Osallistuin viime viikolla Itä-Suomen yliopiston Stem Cell Day 2015 -teemapäivään. Puhujat olivat hyviä ja aiheet yllättävän mielenkiintoinen (en ole koskaan innostunut kantasoluista), joten päätin aukaista tähän päivän kulkua:

klo 9.00
Kahvia ja keksejä. Jokainen osallistuja saa nimikyltin ja sponsoreiden mainoksia. Tällaiset tapahtumat ovat aika usein alan yritysten sponsoroimia. Ennen kuin foliohattu heilahtaa, tahdon huomauttaa, että tämä on yrityksille loistava tilanne kertoa tuotteistaan kohdeyleisölle. Kaikkien ei katsokaas kannata mainostaa telkkarissa. Opiskelijalle tämä on loistava tilaisuus saada ilmaista ruokaa ja pullakahvit. Ja tietenkin mainostuoteita. Krääsäsaldo: kynä, paperilehtiö, kansio ja nippu mainoksia. Mainoksista oppii uusia asioita: karvattomille hiirille on omanlaista virikepurua, joka on hellempää iholle.

Sponsoritavaraa. Harmi ettei tällä kertaa ollut pehmoleluja...
Kansiosta löytyy yllättäen myös tiivistelmät päivän puheista. Arvostan tätä kovasti.

klo 9.15
Päivän avaavat Itä-Suomen yliopiston Jukka Jolkkonen ja vieraileva tähti Barbara Lumoska Mossakowskin lääketieteellisestä tutkimuskeskuksesta (vapaa käännös, sijaitsee Varsovassa). Näissä tilaisuuksissa on aina puheenjohtaja, joka alustaa päivän alun ja esittelee seuraavan puhujan. Päivät on myös yleensä myös rytmitetty kahvitauoilla siten, että peräkkäiset puheet liittyvät toisiinsa. 

Ensimmäinen puhuja on Miroslaw Janowski John Hopkinsin yliopiston lääketieteelliseltä laitokselta (School of Medicine, Baltimore, USA). Aiheena kantasolujen kuvantaminen in vivo, eli elävässä organismissa, magneettikuvauksen avulla. Tarkoituksena on siis laittaa kantasolujen mukana eliöön (tässä tapuaksessa ilmeisesti hiiren/rotan aivoihin) jotain magneettikuvassa näkyvää molekyyliä ja seurata solujen kulkua ja erilaistumista. Helpommin sanottu kuin tehty. Puhuja mainitsee ainakin rautaoksidin, solussa ylituotetun ferritiinin ja MagA:n (proteiineja) ja oman suosikkinsa tantalumin. Kaikissa menetelmissä on hyviä ja huonoja puolia. 

Seuraavana vuorossa Piotr Walczak, myös John Hopkinsin yliopistosta. Tällä kertaa aiheena on hermosolun myeliinitupen korjaaminen ja magneettikuvauksen käyttäminen apuna. Monien sairauksien, kuten MS-taudin yhteydessä myeliinitupet katoavat.. Yhdessä projektissa myeliinituppien vähyydestä kärsiville hiirille ruikutettiin joko hiiren tai ihmisen kantasolun tapaisia aivosoluja (glial restricted progenitors, joku hihkaisee jos näille on joku oikea suomenkielinen nimi. Siis aivojen soluja, jotka voivat erilaistua tietyiksi soluiksi, mutta eivät samassa laajuudessa kuin kantasolut). Jostain syystä hiiren kantasolut eivät auttaneet, mutta ihmisen kantasoluja saaneet hiiret elivät moninkertaisesti normaalia kauemmin. Puhuja spekuloi, että ihminen on isokokoisempi eliö, ehkä ihmisen kantasolut jostain syystä jaksavat vaeltaa kauemmas, kun taas hiiren soluille on aina riittänyt pienempi liikkuminen. Jännä ilmiö.

Kolmantena on vuorossa Adam Nowakoski sieltä Mossakowski medical Research Centre:stä (Varsova, Puola) mistä aamun aloittanut rouvakin. Punaisena lankana puheessa on aikuisen kantasoluja erinnäisten sairauksien hoitoon, mutta ei sellaisenaan, vaan geneettisesti optimoituna juuri kyseiseen sairauteen. Käytännön puolena mainitaan erilaisia tapoja vaikuttaa kantasolun geenien ilmentymiseen. Kantasoluihin voi siirtää muun muassa virusten, neulan tai kemikaalien avulla DNA tai RNA:ta,. DNA:n sörkkiminen on aika riskialtista, koska kantasolut riehaantuvat helposti syöpäkasvaimiksi, joten RNA on yhä suositumpaa näissä piireissä.

Viimeisenä ennen ruokaa esiintyy Johannes Boltze (Institute for Cell Therapy and Imunology, Leipzig, Saksa). Puheen ensimmäisessä osassa Boltze kertoo tutkimuksesta, jossa rotille siirrettiin rasvakudoksesta saatuja kantasoluja aivojen verenkiertohäiriön parnatamiseksi. Tyt-ty-dyy, auttoihan se, mutta ajoitusta ja annostusta pitää miettiä vielä pitkään ennen siirtymistä ihmisten hoitoon. Jälkimmaisessä osiossa puhuttiin luuytimestä saatavien solujen ja erään verenkiertohäiriöihin auttavan molekyylin yhteiskäytöstä.

Noin klo 12.30
Ruokailu alkaa yli puoli tuntia myöhässä. Se on aika tavallista. Saamme supertäyttäviä salaatteja, leipää ja jälkiruokakahvit.Oh-nom.
Ruokailu kolmen hengen voimin maailman pienimmän pöydän ääressä. 

Noin 13.15
Lounaan jälkeisessä osiossa vuorossa on valtavasti käytännön asioita kun ryhmä Itä-Suomen yliopiston väitöskirjatyöntekijöitä pitävät yksi kerrallaan esitelmän joko omasta tutkimuksestaan tai muusta aiheeseen liittyvästä. Franziska Nitzsche (puolittain Kuopiossa, puolittain Leipzigissa Franhover Institute for Cell Therapy and Immunology:ssä) puhuu aikuisten kantasoluista ja käytännön ongelmista, joita niiden käyttö aiheuttaa laboratoriossa. Päivän opetus: hakkaa päätä seinään kunnes homma toimii. Bhimashankar Mitkari kertoo kantasolujen käytöstä aivojen verenkiertihäiriöiden tutkimuksessa käytettävän hiirimallin kanssa. Eläimissä on se hankala puoli, etteivät ne oikein osaa kertoa tuntemuksistaan, joten hoidon tehoa pitää arvioida lukuisilla käyttäytymistesteillä. Lili Cui pitää mietteitä herättävän puheen kantasolujen käytön vaaroista. Suurin osa tutkimuksista viittaa kantasolujen turvallisuuteen, mutta joissakin tapauksissa hoito aiheuttaa komplikaatioita. Loppujen lopuksi jokainen meistä on yksilö. Katja Puttosen piti tulla pitämään indusoiduista pluripotenteista kantasoluista (en edes yritä aukaista, katsokaa täältä). Valitettavasti flunssaaalto vei hänet mukanaan ja puheen pitää sen sijaan Sarka Lehtonen. Parasta olisi, jos sairauksia voitaisiin hoitaa ihmisen omilla kantasoluilla. Japanissa on aloitettu 2014 maailman ensimmäinen ihmisillä tehtävä potilaan omia kantasoluja käyttävä kokeilu. Siinä naisen silmään laitettiin kantasoluja näön korjaamiseksi. Nice to know.

Noin 14.40
Kahviaaaaaaaaaaa!!!! Mikään tapahtuma ei ole onnistunut ilman vähintään kolmea ilmaista kahvikupillista.

Noin 15.00
Sarka Lehtonen palaa lavalle ihan oman esityksen kanssa. Aiheena on Parkinsonin taudin tutkiminen tautia sairastavan kantasoluja käyttäen. Lehtonen on mukana projektissa, jossa potilaan kantasoluja erilaistettiin neuroneiksi ja astrosyyteiksi. Kyseisillä potilailla oli tietty mutaatio, joka ilmeisesti liittyy taudin kehittymiseen. Hurjaa, miten yhdenkin aminohapon muutos proteiinissa voi vaikuttaa taudin puhkeamiseen.

Yuriy Pomeshchik pitää esitelmän kantasolujen käytöstä selkäydinvamman hoidossa, Tämä on ehkä kliseisin kantasoluihin liittyvä aihe. Ja silti opin paljon uutta. En ole aiemmin uhrannut paljoa ajatuksia varsinaisen vamman jälkeisille tapahtumille, joihin sisältyy muuan muassa ohjelmoitua solukuolemaa ja tulehdustila. 

Viimeiset puheet ovat sponsoreiden pitämiä. Nämä ovat itse asiassa hyödyllisiä. On hyvä tietää tuotteiden taustaa, ennen kuin niitä käyttää. 

Päivä päättyy Jari Koistinahon päätössanoihin. Hyvä päivä, mielenkiintoisia puhujia ja tarpeeksi kahvia. Seuraavaa odotellessa.


-Ninni


1 kommentti:

  1. Onpa ollut kiinnostava päivä! Olen vaihdossa Barcelonassa ja just reilu viikko sitten päättyi geeni- ja soluterapioiden kurssi. Täällä tehdään tosi paljon tutkimusta noista aiheista ja oli tosi ajankohtaisia luentoja, mm. Parkinsonin taudin mallintamisesta indusoiduilla pluripotenteilla kantasoluilla tai glukoositoleranssin parantamisesta 2-tyypin diabeteksessa.

    VastaaPoista