Biopahikset

Törmäsin taannoin mielenkiintoiseen artikkeliin Tiede-lehdessä (linkki juttuun: http://www.tiede.fi/artikkeli/jutut/artikkelit/bioase_voi_syntya_vahingossa), jossa kerrottiin keskimääräistä vakavammista labramokista ja pohdiskeltiin mahdollisuutta sille, että labrasta pääsisi karkuun jokin äkäisempi taudinaiheuttaja, joka voisi listiä ihmiskunnan. Tällaista ei ole tapahtunut, mutta biologisia aseita käytetään kyllä sodankäynnissä. Päätinkin siis kirjoittaa siitä, miten ilkeitä ja kamalia juttuja jotkut ihmiset ovat kehitelleet.

 Biologiset aseet eivät ole ihan niin uusi juttu, kuin äkkiseltään ajattelisi. Ensimmäiset tunnetut biologisen sodankäynnin yritykset ovat tapahtuneet jo 400 eaa. Skyyttalaiset (nykyisen etelä-Venäjän alueella asuneita ihmisiä) dippailivat nuoliaan maatuvissa ruumissa ja lannassa. Ja jo muinaiset roomalaiset ovat kirjoitelleet vesivarantojen pilaamisesta eläinten raatojen avulla.


Nykyään biologisessa sodankäynnissä patogeeneja (esimerkiksi sairauksia aiheuttavia bakteereja) usein manipuloidaan niin, että niiden aiheuttamat taudit tarttuvat helpommin ihmisestä toiseen, niistä voidaan tehdä myrkyllisempiä tai vaikeammin tapettavia muuttamalla niiden genomia. Patogeenejä voidaan muokata antibioottiresistensseiksi, eli bakteerit eivät enää kuole antibiootteihin. Tokihan bakteereille kehittyy antibioottiresistenssi aikaa myöten ihan ilman mitään geenimanipulointia. Koska bakteerit ja muut pienet patogeeniset eliöt lisääntyvät helposti, niiden tuottaminen on halpaa. Lisäksi niiden levittäminen on helppoa ja niitä vastaan suojautuminen on vaikeaa. Patogeenejä voidaan levittää ilmaan suihkeena tai käyttämällä räjähdettä. Myös ruoka- tai juomavarannot voidaan myrkyttää patogeeneillä, tai ihmiset voidaan sairastuttaa, vaikka lähettämällä tartunnanaiheuttajaa kirjekuoressa.


Vuonna 2001 useat amerikkalaiset saivat kirjeitä, joihin oli sivelty Bacillus anthracista, bakteeria, joka aiheuttaa pernaruttoa, eli anthraxia. Pernarutto on tappava tauti, joka on kyllä hoidettavissa, jos se huomataan ajoissa. Ongelmallista siinä vain on se, että esimerkiksi iholla se näyttää aluksi vain ötökän puremalta ja sen jälkeen kehittyy flunssan kaltaisia oireita (nyt kaikki sitten kuumottelevat ihan hitosti syksyllä, kun kädet ovat täynnä hyttysenpuremia ja flunssa alkaa oireilla). No, anthraxin erottaa kuitenkin siitä, että se ei parane. Sen sijaan paukamat alkavat mätiä ja mustua (googlettamalla löytää helposti). Loppujen lopuksi viisi ihmistä kuoli ja 17 sairastui pernaruttoon kirjeiden takia. Mikä tästä tekee pelottavinta, on ehkä se, että kirjeiden lähettäjää ei koskaan saatu kiinni.

Taiteilijan näkemys Anthrax-paiseista.

Näissä maailmanlopun tunnelmissa totean tähän loppuun, että jos biologisesta sodankäynnistä pitää keksiä jotain positiivistä, niin biologisilta aseilta vastaan suojautumisessa on muutamalle biokemistille kivasti töitä.


PS: Huomenna takasin Ouluun!


Lähteet:
http://www.emedicinehealth.com/biological_warfare/article_em.htm#history_of_biological_warfare
http://www.emedicinehealth.com/biological_warfare/page2_em.htm#bioterrorism_and_biowarfare_today
http://www.emedicinehealth.com/biological_warfare/page3_em.htm#how_biological_agents_are_delivered_and_detected
http://www.fbi.gov/about-us/history/famous-cases/anthrax-amerithrax/amerithrax-investigation
http://www.crimelibrary.com/terrorists_spies/terrorists/anthrax/index.html