sunnuntai 22. tammikuuta 2017

Ei kai sitä käy kieltäminen. Luonnontieteilijöillä on välillä tapana unohtaa, että tiedettä tehdään muillakin aloilla. Aika usein tulee lauottua aika ilkeitä kommentteja "huuhaa-tieteistä" ja morkattua toisten julkaisua. Anteeksi.

Mistäkö tämä tuli mieleen? Noh, tällä hetkellä edessäni on kaksi artikkelia ja kirjan kappale, jotka minun pitää lukea osana pedagogista kurssia. Ongelmana on, ettei minulla ei ole mitään kokemuspohjaa näihin enkä oikein osaa tuomita ovatko nämä pointit valideja. Yksi sosiologiaa opiskeleva kurssilainen sanoi olevansa täysin eri mieltä artikkelien kanssa. Nyökkäilin ja teeskentelin ymmärtäväni.

Olen nyt vieraalla territoriolla, mikä täytyy tietenkin jakaa muille!


University Teacher's View on the Distressing Elements of Pedagogical Interaction
Aino-Maija Lahtinen, 2017, Scandinavial Journal of Educational Research

Tästä tuli aika raskas blogiteksti. Taidan keventää sitä kissakuvilla.
Idea lyhyesti. Tässä artikkelissa tutkittiin yliopisto-opettajien negatiivisia kokemuksia ja tuntemuksia työstään. Tutkimusta varten haastateltiin kahdeksaa yliopisto-opettajaa, jotka olivat osallistuneet  yliopistopedagogiselle kurssille. Haatateltavia pyydettiin kuvailemaan 1. Heidän vuorovaikutussuhteensa normaalisti on opiskelijoiden kanssa, sekä 2. Minkälaiset vuorovaikutussuhteet he kokevat positiivisiksi ja mitkä negatiivisiksi ja minkälaisia tuntemuksia ne herättävät.

Tulokset: Negativisia kokemuksia aiheuttivat:

- Opiskelijat, jotka käyvät agressiivisksi kun saavat huonon koetuloksen
- Opiskelijat, jotka kyseenalaistavat kokeen arvostelun, opetuksen laadun ja opettajan arvovallan
- Se miten vaikea opiskelijoiden kanssa on kommunikoida. Kukaan ei katso silmiin, kukaan ei vastaa kysymyksiin, opiskelija ei selvästikään kuuntele...
- Tunne siitä, että opiskelijat odottavat luennoitsijan tietävän kaiken

Kommentteja. Niin. Opiskelijana ei aina tule mietittyä, että luennoitsijat ovat ihan oikeita ihmisiä.  Ihan ymmärrettää, että heille tulee stressiaä, ja ymmärrän aika hyvin stressin aiheuttajat.  Mutta onko kahdeksan ihmistä tarpeeksi kattava otanta? Vieläpä sellaisia, jotka on valikoitu pedagogiselta kurssilta. Artikkeli perusteli valintakriteeria "Tällä tavoi varmistettiin että heillä oli kiinnostusta ymmärtää ilmiötä". Öm... Eikö tässä ole riskinä että mukaan tulee vain yhdenlaisia ihmisiä? Seuraavaksi kirjoittaja myöntää että vain yksi haastatelluista oli mies. Kuinka paljon yliopisto-opettajista ylipäätään mahtaa olla meihiä? Pitäisikö tästä olla huolissaan? Naisilla saattaa olla ihan eri huolestumisen aiheet kuin miehillä.

Artikkeli antoi ymmärtää, että haatateltavat opettavat mieluummin massaluentoja, kuin tekevät pienryjmätyötä, koska se on henkisesti helpompaa. Olen itse aivan päinvastaista mieltä. Ajatuksena tuntuu kamalalta seistä satojen ihmisten edessä opettamassa.


Jännitteisyys opettajan ja oppijan vuorovaikuttussuhteessa
Maija Gerlander, Emma Kostiainen. 2005 Puheviestinnän vuosikirja


Idea lyhyesti. Kirjan kappaleessa käsitellään opettajan ja oppilaan vuorovaikutussuhdetta teoreettisesta näkökulmasta. Opettajan pitää saada tieto siirtymään oppijalle, mikä voi olla välillä vaikeaa. Artikkeli myös pohtii esimerkiksi, voivatko opettaja ja oppija olla ystäviä, koska opettajalla on enemmän auktoriteettiä. Toisaalta jos opettaja on täysin kylmä ja tunteeton, oppiminen on vaikeaa.

Kukapa ei kaipaisi muutamaa kissakuvaa tämän jälkeen.
Kommentteja. Piti googlata "relationaalinen dialektiikka","konstittiivinen prosessi",  "instrumentaalisuus" ja "didaktinen".

Suora sitaatti. "Viestintää tarkastellaan konstituuvisena prosessina, jossa henkilöt ja suhteet, kuten opettaja ja oppija, eivät ole analyyttisesti erotettavissa viestinnästä erillissinä entiteetteinä, vaan ne ovat vuorovaikutuskäytänteissä syntyviä, ylläpidettäviä ja muuttuvia vuorovaikutusidentiteettejä, positioita."

Tiedän, että tieteen englanti on välillä vaikeaa, mutta tuon lausehirviön jälkeen mikä tahansa muu on selkeää.

Teksi ei ollut niin turha, miltä kuulostaa. Omalla kohdalla mietin ohjaajan ja ohjattavan välistä suhdetta. Onko ok lähteä kaljalle ohjaajan kanssa? Toisaalta ollaan työkavereita, toisaalta ohjaajan pitäisi antaa palautetta ohjattavan työstä. Siinäpä pohdittavaa, jos kukaan gradulainen erehtyy lupautumaan minun avuksi.


Professionaalisten veistintäsuhteiden ääriviivoja
Marja Gerlander, Pekka Isotalus, 2010, Puhe ja kieli

Idea lyhyesti. Artikkeli käsittelee ihmisten välisiä vuorosuhteita, jotka liittyvät ammatinharjoittamiseen. Esimerkiksi lääkäri-potilas, opettaja-oppilas, esimies-alainen. Kaikista mainitaan, että välillä on vaikea säädellä yksityisyyttään. Toisaalta työtä pitää pystyä tekemään objektiivisesti, toisaalta potilaalle/asiakkaalle/alaiselle pitää tulla tunne siitä, että häntä kuunnellaan.

Kommentteja. Tämä artikkeli herätti aika samoja ajatuksia kuin edellinen ote kirjasta. Kuinka kaveri voin olla oman ohjaajani tai mahdolisen oman ohjattavan kanssa. Olen lähdössä kohta työmatkalle, jonka aikana jaan hotellihuoneen ohjaajani kanssa. Missä vaiheessa alkaa mennä kiusalliseksi?


-Niina

maanantai 16. tammikuuta 2017

Kuinka piirtää Golgin laite... Powerpointissa?

Koska ikinä ei voi tietää jos joku kaipaa tällaista. Varsinkaan jos olet kuten allekirjoittanut ja osaat jotakuinkin piirtää mallista mutta et osaa käyttää mitään fancya kuvankäsittelyohjelmaa kuten Photoshoppia - älä huoli, ihan perus Powerpointin työkaluilla voi piirtää ja rakentaa erilaisia kaavioita ja kuvia yllättävän hyvin!

Let's get started!

Ekanakin avataan Google-sedän hakupalvelu ja haetaan kuvia Golgin laitteista referenssiksi. Inspiraatio on tärkeää, you know. Hmm-m, aika monet kuvat esittää Golgin laitteen punasävyisenä, miksiköhän? *pikagoogletus* Ah, koska histologiassa perinteisesti käytetään punaista väriainetta (Neutral red) värjäämään lysosomit ja Golgin laitteet soluissa. Check. Aina oppii uutta.


Kunhan tarvittava inspiraatio on hankittu avataan Powerpoint, valitaan tyhjä esitys (ellet nyt välttämättä halua jonku taustan jo tässä vaiheessa) ja poistetaan avautuvasta ikkunasta otsikko- ja alaotsikkolokerot.

Sitten aletaan luonnostelemaan. Golgin laitehan on siis vaan kasa poimuttunutta solukalvoa ja useimmiten siitä esitetään poikkileikkaus. Minusta on jotenkin helpointa aloittaa tästä poikkileikatusta, "päällimmäisestä" osasta, koska sen avulla voi määritellä lopullisen Golgi-piirroksen koon. Piirrämme siis läjän nakkeja, jotka on kasattu toistensa päälle ja joiden päät ovat keskikohtia pulleampia (kuvittele että puristat kasaa keskeltä!). Mukaan voi lisätä pari vesikkelipalluroa.


Piirtämiseen käytin Scribble-työkalua piirtovalikosta. Powerpoint piirtää ainakin minulla luonnostaan kaiken sinisellä, joten helpointa on lopuksi valita kaikki kuvassa olevat elementit (ne nakit ja pallurot) joko klikkailemalla kaikki valituksi pitäen samalla Shiftiä pohjassa tai maalaamalla koko alueen pitämällä hiiren vasenta näppäintä samalla pohjassa ja valitsemalla jonkin tumman värin ylälaidan Shape fill-kohdasta. Samalla voi laittaa jo tässä vaiheessa reunojen ( Shape Outline) kooksi 3pt ja väriksi valkoinen tai muu vaalea väri.

Scribble-työkalulla jatketaan ja minä tein tässä vaiheessa koko alimman kerroksen eli ulkoreunat. Yläreunalla ja sivuissa reunat voivat mukailla aiemmin piirrettyjen nakkien reunoja mutta alalaidassa kannattaa jättää hyvin väliä nakkien ja alareunan väliin ja tehdä reunasta mahdollisimman epätasainen piirtäen pehmeitä kaaria.



Väri pitää taas valita ylävalikosta, tällä kertaa joku perussävy käy hyvin. Viimeisin piirros tulee myös aina automaattisesti päällimmäiseksi, mutta klikkaamalla sitä hiiren oikealla painikkeella pääsee valitsemaan Send to Back-toiminnon, jolla tämä piirros siirtyy aiemmin piirrettyjen nakkien alle.  

Jotta saadaan vähän kerroksellisuutta kuvaan niin piirretään muutama  aaltomainen täplä scribble-toiminnolla lähimpänä olevien nakkien alle. Väriksi voi näille valita jonkin kivan, aiempaa sävyä vaaleamman sävyn (koska ne ovat kuvassa "edempänä"). Nämä pitää taas kikkailla Send to Back(wards)-toiminnolla aiempien nakkien alle.



Tadaa, Golgisi on valmis! HC-taktiikkana voit vielä klikkailla eri osia piirroksestasi hiiren oikealla näppäimellä ja valita Format Shape-valikosta vaikka mitä hauskaa. Voit vaikka tehdä eri kerrokset erilaisilla kuvioilla tai täyttää gradienttien avulla jne.

This isn't even my final form!








sunnuntai 8. tammikuuta 2017

Sosiaalinen elämä Histonin jälkeen

Kerran histoni, aina histoni

Vuoden ensimmäisessä blogikirjoituksessa mietitään, että onko elämää Histonin jälkeen? Jos käydään läpi nämä Henulla ja Memmulla uuden vuoden postauksessa esille nousseiden sosiaalisten muutosten isoimmat kohdat ja löydetään vastaus kysymykseen.

1. Kaveripiiri


Opintojen alussa Histonissa on kaikki/suurin osa samassa tilanteessa ilman kavereita (tai vanhemmat opiskelijat tiedostavat tämän fukseista). Histonissa on pienet ja lämpimät piirit eli tutut ihmiset ja kaverisuhteet. Aina löytyy joku kiltahuoneelta lenkkikaveriksi tai vaikka elokuviin ja killalla on oma liikuntavuoro. Allekirjoittaneet yhdessä blogin muiden kirjoittajien kanssa pitivät myös ompeluseuraa jonkin aikaa ja yhdessä on tullut grillailtuakin.

vs.

Uudessa työpaikassa ja kenties uudella paikkakunnalla työkavereiden elämä on jo vakiintunutta ja tarvetta uusille ystäville ei ole. Perhe ja omat harrastukset vievät työkavereiden vapaa-ajan, joten ei ole samanlaista mielenkiintoa tutustua ja nähdä vielä vapaa-ajalla. Poikkeuksiakin toki on. Jos ei tunne työpaikalta tai paikkakunnalta ketään, niin kavereiden saamisen eteen täytyy tehdä paljon töitä.

Lisäksi, jos lähtee ulkomaille asumaan, on paikallisiin tutustuminen huomattavasti hankalampaa kuin muihin ulkkareihin. Siinä ei ole mitään vikaa, mutta valitettavasti muut ulkkarit eivät välttämättä asetu aloilleen ja silloin juuri saamasi ystävät saattavat vaihtaa maisemaa hetken kuluttua.

2. Sosiaalinen ympäristö


Histonissa kaikki ovat biokemian opiskelijoita ja viimeistään kiltahuoneella hengailun seurauksena sinut aivopestään samaan härskiin läppään ja tutustutetaan meemeihin, jotka kaikki kiltalaisesi tietävät. Biokemma ja muut vitsit uppoavat aina kanssaolijoihin. Vanhempana opiskelijana pääset myös jakamaan viisauttasi (yleensä myös pyytämättä) nuoremmille opiskelijoille, koska kokemuksesta tiedät jo enemmän. Histoneilta myös kehtaa kysyä pöljiäkin kysymyksiä tai mielipiteitä.

vs.

Työkavereilla on erilainen tausta kuin itselläsi. Vitsit eivät aina aukea, mikä saattaa aiheuttaa nolouden tunteita. Uusimpana työpaikalla tunnet olosi "junnuksi", kun Histonissa tiesit tosi paljon asioita ja töissä kaikki on vielä uutta. On olemassa pieni kynnys, että kehtaako kysyä pöljältä tuntuvia perustavanlaatuisia kysymyksiä (joita lopulta kuitenkin kehtaa, jos ei itse osaa vastata). Uutena sinua saatetaan myös neuvoa kysymättäkin, eikä välttämättä oleteta osaavan niin paljoa (mikä on toisaalta kivaa ja turvallista, toisaalta saattaa joskus tulla omista taidoista hieman vähätelty olo).

Tämä kuva ei ole lavastettu. Haalarit pölyttymässä kaapissa.


3. Jotain positiivista (opintojen jälkeenkin)

 
Histoni on todella hyvä ja tärkeä tukiverkko opintojen ajan ja vaikka elämä muuttuu paljon sen jälkeen, niin vastassa on hyviäkin juttuja. 

Työpaikalla tapaa ihmisiä, jotka ovat opiskelleet erilaisia juttuja ja tuovat uutta näkökulmaa tutkimuksen tekemiseen. Viimeistään töissä oppii selvittämään enemmän juttuja itsenäisesti, sillä vastuun tuntee ja kantaa helpommin työympäristössä. Kiltikselle oli joskus turhankin helppo jäädä lojumaan tekemättä mitään järkevää, vaikka olisi oikeasti voinut hyödyntää luentojen välisen ajan jne.

Myös työpaikan ulkopuolella tapaa uusia ihmisiä, jotka eivät välttämättä ole akateemisia, ja he tuovat eri tavalla näkökulmaa elämän eri asioihin. Tietenkin Histonista syntyneet läheiset ystävyyssuhteet kestävät opintojen jälkeenkin, vaikkei enää voikaan viettää niin tiiviisti aikaa yhdessä. <3


Rohkaisu valmistumista lähestyville ja graduansa eri paikkakunnalla tekeville: rohkein ja avoimin mielin uutta kohden, kaikki meistä valmistuvat joskus ja aloittavat työuransa! Histonista saatu tukiverkko kantaa opintojen jälkeenkin.


perjantai 30. joulukuuta 2016

Year 2016, why are you so mean to us?

Vuosi 2016 on ollut ihan perseestä - ainakin jos uskoo internetin keskustelupalstoja. Paljon tunnettuja ja rakastettuja viihdemaailman tähtiä on kuollut, USA:n presidentinvaalit ei menny ihan niinku odotettiin, Syyrian kriisi ei ota helpottaakseen, terroristeillä on pitäny kiirettä ajaa rekkoja väkijoukkoihin jne.

Justin Trudeau, kuva Mememaker.net-sivustolta.

Mutta mitä mieltä me kirjoittajat ollaan? Onko vuosi 2016 ollut niin paska kuin internetin anonyymi massa väittää ja voisiko vuosi 2017 olla yhtään parempi? Let's hear it.

Henu


Vaikka olenkin ehkä henkilökohtaisesta elämästäni valittanut aika lailla tämän vuoden aikana, niin sanoisin kuitenkin, että kaikenkaikkiaan 2016 on ollut ihan hyvä, vaikkakin vaikea vuosi. Olen oppinut ihan älyttömästi uusia asioita tämän vuoden aikana ja ainakin olen ottanut ensimmäisen askeleen kohti uraa tutkijana.

Tänä vuonna olen sanonut hyvästit Oululle ja muuttanut Tukholmaan, Täytyy kyllä sanoa, että Histonia, poikaystävää, perhettä ja yleisesti ottaen vanhoja sosiaalisia ympyröitä on ollut kova ikävä. Olen kokenut tämän lisäksi työelämään sopeutumisen hankalaksi. Palaan takaisin labraan loppiaisen jälkeen ja innostus on taas palautunut labrahommiin ja odotan innolla, millaisia tuloksia saan ennen joulua tekemistäni kokeista. Alan kirjoittelemaan gradua valmiiksi helmikuun loppupuolella ja silloin saatan ehkä kertoa vähän enemmän siitä, millaista tutkimusta teen.

Yhteenvetona voisin sanoa henkilökohtaisesta elämästä, että toivon vuoden 2017 olevan parempi ja ainakin rennompi kuin 2016. Haluaisin toivottaa kaikille mukavaa vuotta 2017 :)

Niina

Minulla ei ole suoranaisia idoleita, mutta muutama todella hieno näyttelijä kuoli tänä vuonna - viimeisimpänä Carrie Fisher. Huoh. Sitten maailma on menettäny joukon "anteeksi kuka?" henkilöitä.

Henkilökohtaisella tasolla tämä vuosi ei ollut ihmeellinen. Ja ei, häät eivät tehneet siitä sen ihmeellisempään, ei ollut taikaa siinä hetkessä. Kivat oli juhlat, mutta elämä jatkuu. Tämä vuosi vain eteni vauhdilla! Kirjoitan vieläkin välillä vahingossa vuosiluvun 2015.

Olen ehkä vähän pettynyt aikaansaannoksiini. Töissä on ollut viivytyksiä ja kaikki kotiprojektitkin laahaavaat suunnitellusta. Mutta jotkin asiat ovat sentään paremmin. Olen alkanut vähän paremmin hahmotamaan mitä tulevaisuudelta haluan. Olen päässyt seuraamaan lähempää yliopistopolitiikkaa, enkä ole ihan varma pidänkö siitä. Minua mietityttää myös yliopistojen rahoitustilanne. Mahtanneeko se parantua ennen väittelyäni vai pitäisikö pedata lähtöä ulkomaille. Toisekseen, minun on entistä tarkemmin pohdittava seuraavaa siirtoa myös tuon siipan kannalta - puhumattakaan nyt hypoteettisesta jälkikasvusta. Onneksi tässä on vielä aikaa. Koetan valmistautua moneen vaihtoehtoon käymällä sekä yliopistouraa että yksityistä puolta hyödyttäviä kursseja.

Vuosi 2017 on varmaan minun kohdallani samanlainen kuin 2016. Siinäpä se menee töitä paiskien :)

Memmu

Vuosi 2016 oli mielenkiintoinen ja tunnerikas vuosi. Alkuvuonna muutin Oulusta Kajaaniin projektitutkijan töihin ja valmistuin vihdoin maisteriksi. Muuttaessa Histonin (pienet ja) lämpimät piirit vaihtuivat kotikaupungin muutamiin vanhoihin kavereihin ja uuteen työporukkaan, samalla aloitin salibandyn uudelleen. Tuli siis aikamoinen sosiaalinen muutos, sekä töiden että kaveriporukan osalta. Onneksi tätä pehmittämässä oli oman suvun sosiaalinen turvaverkko. Vuoden edetessä tutustuin uusiin ihmisiin ja sain uusia kavereita, tietenkään unohtamatta Oulun kaveriporukkaa, jota aina välillä kävin morjenstamassa. Töissä sain ja uskalsin vastaanottaa vastuuta - huomasin, että kyllä minä osaan ja pystyn tähän, olen täysin kykeneväinen tutkijan töihin ja välillä jopa yllätin itseni. Työelämässä on paljon asioita, joita ei opiskelujen yhteydessä opi, mutta onneksi ne ovat sellaisia nopeasti sisäistettäviä ja loogisia [toim. huom. on toki myös epäloogisia]. Muutamia jänniä asioita, joissa sain olla mukana, olivat Kajaanin Tutkijoiden yö ja Helsingissä järjestetty ikäihmisten parissa työskentelevien koulutusseminaari, joihin olin tehnyt tieteellisen posterin. Varsinkin jälkimmäisessä tapahtumassa huomasin olevani aika hyvä small talkkaamaan ;) vaikka itse posterin esittämisen ytimekkyys on vielä vähän harjoittelun takana (muista aina yleisö kenelle puhut)! Henkilökohtaisella puolella vuoden kohokohtia olivat (badamtsihh) lomat *:D*! Kävin elokuussa kahden viikon Interrailillä ja lokakuussa kävelemässä Pienen Karhunkierroksen ensilumen aikaan.

Yksi vuoden kohokohta; Pieni Karhunkierros
Päätin jo viime syntymäpäivänäni, että vuodesta 2017 tulee minun vuosi. The year of my life. Optimistina on hyvä lähteä uuteen vuoteen, vaikka muutoksen tuulet puhaltavat jälleen. Uuden vuoden lupauksia en uskalla liiemmin tehdä, mutta kanssakirjoittajille lupaan olla jälleen hieman aktiivisempi blogin suhteen :) Viimeisin oikea panos taisi olla Pyhäinpäivän aikaan, kun yritin rekrytä Histonin fukseja kirjoittamaan vieraskynää - mutta taitavat olla vielä vähän ujoja ;/

Krista

Maailman tuulet eivät ole mua juuri hetkauttaneet - En osaa fanittaa täysillä, terrorismi ja sota herättävät lähinnä surua ja turhautumista (ymmärrän todella huonosti uskontojen takia meuhkaamista ylipäätänsäkään) ja jenkkiläkin on aika kaukana. Vähän kyllä pelottaa USA:laisten ja brittitutkijoiden rahoituksen ja liikkuvuuden puolesta näin Trumpin ja Brexitin jälkimainingeissa. Henkilökohtaisesti olen miettinyt tulevaisuutta ja uraa: Huomasin kesällä tykkääväni ohjaamisesta sekä neuvomisesta ja oikeastaan pidän esitelmien järjestämisestä, joten toivon että pääsen joskus vielä kokeilemaan myös opettamista. Olen pikkuhiljaa myös kehittänyt kiinnostuksen tiedejournalismia kohtaan, osittain tämän blogin kirjoittamisen kautta, joten saatan hyvinkin käydä jonkin kurssin Tiedeviestinnän maisteriohjelman (TIEMA) puolelta ihan mielenkiinnosta. Ehkä tätä kautta voi myös luoda itselleen uraa (ja lisätienestiä tarvittaessa)?

Vuoden 2017 suhteen olen varovaisen toiveikas: Todennäköisesti nimeni löytyy vuoden lopussa jo kahdesta artikkelista ja uusien laboratoriokokeiden pariinkiin pääsen jo heti vuoden alkupuolella (niitä sitte paahdetaankin menemään seuraavaan artikkeliin asti). Opintoja käyn vain satunnaisesti. Rahoitusta on haettu uusille projekteille sen verran ahkeraan, että eiköhän sieltä jotakin tule (mitään varmaa ei kyllä ole vielä). Väitöksiä (ja karonkkoja tietenkin myös!) pitäisi olla tulossa ainakin kolme kappaletta, joten party on!