sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Savonmua, Kuopijo, mualiman napa.

Ookko nää Oulusta?

Pelkääkkö nää polliisia? No periaatteessa, käytännössä en, mutta Oulun murre kuulostaa paljon tutummalle kuin Kuopion. Milloin lie tarttuupi täältä Savonmaalta murre? Eli siis jälleen on palattu jännän äärille ja käännetty uusi kappale elämässä, kun on muutettu työn perässä Kajaanista Kuopioon. Takana on jo 6 viikkoa töitä yritysmaailmassa, mutten aio kirjoittaa siitä sen enempää tässä, koska suuri osa energiastani on kulunut kämpän etsimiseen, muuttoon ja tavaroiden purkuun / normaaliin arkeen tottumiseen. Todettakoot vain, että olen tämän hetkisistä bloggareista ainoa, joka ei vielä ole päätynyt tekemään väitöskirjaa maisterin jälkeen, joten toivottavasti tämä asia tuo myös erilaista näkökulmaa tänne blogiinkin [ei sillä, että väikkärissä olisi mitään pahaa, huom!] :)

Työmatkan oikopolku äkkijyrkän rinteen kautta.

Voin kyllä rehellisesti kertoa, että en ole jaksanut töiden jälkeen tehdä paljoa mitään arkisin. Olen ollut väsyneenä ja aika on juossut hullunlailla. Viidennen viikon kohdalla alkoi tuntua, että jaksaisi jopa tehdä jotain muutakin ja tällä viikolla olen pari kertaa käynyt lenkillä ja saanut kaverin houkuteltua kylään. Ensitunnelmia Kuopiosta: Oulu on aina ollut mielestäni litteä, mutta Kuopio on sitten sitäkin muodokkaampi ja järvien ympäröimä! Tosin täältä olen vasta nähnyt tämän mäen missä itse asun...

Alkaa tuntua jo keväältä!
Palatakseni aiempaan Henun kanssa tehtyyn blogipostaukseen sosiaalisesta elämästä - olen kyllä onnekas, että Ninni asui jo täällä! <3 Varsinkin ensimmäisillä viikoilla helpotti suunnattomasti olla "adoptiossa" uuden työn alkaessa ja muutenkin asettuessa. Hyvin soluttauduin yhteen väikkärintekijöiden tapaamiseenkin Ninnin mukana tutustumaan ihmisiin ;) Toinen kiva Histoni-kytkös on omalta fuksivuodelta Johanna, joka on kerran kirjoittanut tähänkin blogiin (täällä). Hän oli nyt viikonloppuna käymässä Kuopiossa ja me nähtiin ja samalla tapasin hänenkin kavereita! Eli kiitos ihanille ex-histonittarille, kun olen päässyt vähän sosialisoimaan! ^^ 

Täällä Kuopiossa asuu myös muutamia entisiä lukiokavereita, joten täysin Histoni-riippuvainen en ole. Se on jännää, miten olen jo kahdesti ulkomailla joutunut etsimään uusia kavereita ja kerran Kajaanissa leventämään sosiaalista piiriä, niin nyt on jälleen uudenlainen asetelma mitä lähteä rakentamaan (ja myöskin pelottavin asetelma, koska työelämä ja suomalaiset...). Mutta ihmiset ovat mukavia ja avoimella mielellä pääsee pitkälle! Ja AINIIN! Myös eräs nimeltämainitsematon "patukki" kävi yhtenä iltana olemassa minun Kuopio-opas. Hän on Kuopiosta kotoisin ja me ollaan tavattu varmaan vuonna 2012 ekan kerran Oulun Luonnontieteilijöiden tapahtumien yhteydessä. Näin muutaman vuoden tauon jälkeen herra vei minut pilikselle :D Ajeltiin valehtelematta varmaan kolme tuntia ympäriinsä. Että kannattaa verkostoitua siellä yliopistomaailmassa ;) Lämpimät kiitokset patukillekin!

Loppuun vielä; näillä näkymin olen Kuopiossa vähintään syksyyn, joten seuraava kappale on omistettu Kuopiolle ja savolaisille;



Terveisiä histoneille, tulkaahan syksyllä exQulle Kuopijoon!
<3: Memmu

sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Ei ihka oma artikkeli, mutta kuitenkin: Krooniset muutokset Notch1 interaktomissa dentate gyruksessa aivovamman jälkeen

Viimeinkin!

Oma artikkeli antaa odottaa, mutta olen mukana ohjaajani artikkelissa, joka julkaistiin vasta. Nyt voin kerrankin kertoa mitä meidän ryhmässä on tehty!

Kyseinen artikkelli kantaa otsikkoa: 

Chronically dysregulated NOTCH1 interactome in the dentate gyrus after traumatic brain injury

Artikkeli julkaistiin PlosOne -lehdessä ja sen voi lukea täältä.

PlosOne on niin sanottu open access -lehti, eli se on maksutta kaikkien luettavana. Eli tätä linkkiä on kiva jaella tutuille kun kaikki pääsevät sen näkemään. Ajatteli, että aukaisen tähän artikkelia pääpiirteissään.


Mitä tutkittiin? 
 
Olen ryhmässä, jossa tutkitaan aivovammaa ja sen aiheuttamaa epilepsiaa. Tämä artikkeli lähti siitä, että meillä oli käytössä kaksi analyysia samoista näytteistä, jotka olivat rotan hippokampuksen osasta nimeltään dentate gyrus. Tämä osa on siitä mielenkiintoinen, että aiemmissa tutkimuksissa on huomattu, että sieltä kuolee soluja aivovamman jälkeen. Ensimmäisessä analyysissä oli katsottu, kuinka suuri joukko eri lähetti-RNA-molekyylejä ilmentyi, eli toisin sanoen, mitkä geenit olivat näytteenottohetkellä aktiivisia. Huomatkaa, näyte oli otettu kolme kuukautta aivovamman saannin jälkeen, joten kyseessä on krooniset muutokset (→chronically dysregulated). Toisessa analyysissa katsottiin samoista näytteistä microRNA-molekyylien muuttuminen. MikroRNA:t ovat lyhyitä RNA-molekyylejä, jotka säätelevät geenine ilmentymistä sitoutumalla lähetti-RNA:han ja estämällä sen käytön. Eli vaikka geeni itsessään olisi aktiivinen, mikroRNA saattaa estää sen käytön.  Yksi mikroRNA saattaa säädellä useampien geenien ilmentymistä, joten niillä todellakin voi olla suuri vaikutus solujen toimintaan.

Mitä löytyi?

Kun aivovamman saanieden eläinten näytteitä verrattiin kontorlleihin, joilla ei ollut aivovammaa, saatiin selville joukko geenejä, joiden aktiivisuus oli muuttunut. Viereisessä (ah, niin kauniissa) kuvassa on kromosomit uloimmalla reunalla, muuttuneet lähetti RNA:t vastaavilla kohdillaan sekä muuttuneet mikroRNA:t sisimpänä. Kuvassa punaisella on ne geenit, joiten määrä on lisääntynyt ja sinisellä joiden on vastaavasti vähentynyt.

Vaikka kuva onkin kaunis, siinä on niin paljon informaatiota, että siitä on vaikea sanoa mitään. Siksi analyysia jatkettiin käyttämällä ohjelmia (Ingenuity Pathway Analysis, GSEA, STRING), joilla etsittiin yhteyksiä muuttuneiden geenien välillä. Kävi ilmi, että muuttuneiden geenien joukossa oli joukko samaan reaktioreittiin kuuluvia molekyylejä. Tätä molekyylijoukkoa kutsutaan Notch interaktomiksi "pääproteiinin", Notch1:n mukaan (lisää Notch-proteiineista täältä). Alla olevassa naisellisen punaisessa kuvassa on muutama esiin noussut reaktioreitti, joista suurimpaan loppuartikkeli keskittyy.



Koska tässä tehdään oikeaa tiedettä, ei pelkkä bioinformatiikka riitä. Seuraavaksi näitä tuloksia validoitiin näyttämällä RT-qPCR:n ja ddPCR:n avulla, että Notch1 lähetti-RNA:n määrä on laskenut ja vastaavasti siihen sitoutuvan mikroRNA:n, miR-139:n määrä on laskenut. Notch1 määrän lasku saatiin näytettyä toteen, kuten alla olevasta kuvasta näkee (** tarkoittaa, että tulos on tilastollisesti merkittävä ja oikea 99% tarkkuudella. * on vastaavasti 95% tarkkuus). Valitettavasti ddPCR ei antanut miR-139:lle samaa tilastolllista merkittävyyttä, vaikka ns trendi olikin nähtävissä. Näin käy joskus, aina ei kaikki mene niinkuin haluaisi. Tässä yhteydessä pitääkin pohdiskella eri menetelmien tarkkuutta sekä sitä, mikä on ylipäätään mahdollista osoittaa nykyisillä menetelmillä. Nothc1:n määrän kasvu kuitenkin korreloi miR-139:n määrän laskun kanssa, joten oikeilla jäljillä varmasti oltiin.



Tämäkään ei riitä vielä tiedemaailmalle, joten seuraavaksi astuttiin askel edemmäs, eli katsottiin, miten Notch1-proteiinin määrä oli muuttunut. Tätä varten tehtiin immunohisotlogisia analyysejä eli kyseinen proteiini "merkattiin" aivoleikkeestä vasta-aineella. Tältä ne näyttivät:


Oikeassa artikkelin kuvassa on paljon muutakin, mutta tähän yksikertaisuuden vuoki vain Notch1 värjäys :) Eli ylhäällä vasemmalla on leike kontrollieläimeltä ja oikealla aivovamman saaneelta. Alhaalla on suurennus ylemmän kuvan neliöstä. Notch1-proteiini näkuu tumman ruskeina pisteinä, joita on aivovamman saaneella enemmän.

Mitä jäi käteen?

Niin kutsuttu Notch-signaalireitin aktivoituminen on aiemmin yhdistetty muun muassa synapsien muokkautuvuuteen (synaptic plasticity), aivojen korjausmekanismeihin ja verisuonten muodostumiseen. Vastaavasti reaktioreitin vaimentuminen voidaan yhdistää erilaisiin aivovamman aiheuttamiin haittoihin, kuten epilepsiaan, masennukseen ja muistiongelmiin (lähteet: artikkelissa viitteet numeroilla 61-74). Joten tässä löydettiin taas yksi palapelin palanen oikeaan paikkaan. Kyyninen huomautus: kukaan ei tiedä montako palaa kyseisessä palapelissä on tai mitä kuva esittää, mutta hei, tällaista tiede on.

Tällaista tällä kertaa. Nyt kun saisi vielä oman artikkelin ulos...


-Ninni


lauantai 11. maaliskuuta 2017

Ristipistot - käsitöiden mikroskooppinen harrastus

Koska oma tekele muistuttaa tällä hetkellä lähinnä krapulaista kaalinpäätä (koska akuutti lankavaje iski), niin keräsinpä tähän inspiraatioksi muillekin käsityöintoisille biokemia- ja tiedefaneille sopivia ristipistomalleja. Kuvista suurin osa on Etsystä tai Pinterestistä, erinäisiltä käyttäjiltä.

Helpoimmasta päästä ovat tietenkin erilaiset yksinkertaiset molekyylit ja paljon tekstiä sisältävät mallit. Miten olisi vaikkapa tämä "vain hyviä fiboja"-serotoniinimolekyyli, perinteinen DNA-ketju tai vielä legendaarisempi ristipistotyölausahdus "Home sweet home" biokemistin silmin? Näistä on hyvä aloittaa kun akuutti ristipistointo iskee, koska mallit ovat nopeita toteuttaa etkä tarvitse kymmeniä eri sävyjä samasta väristä.

















Mikrobiologiasta kiinnostuneiden iloksi vaikuttaisi siltä, että hyvin suuri joukko erilaisia bakteereja, viruksia, hiivoja ja sieniä on jo saanut ristipistomuotonsa. Etsy on noita ohjeita (ja valmiita tekopakkauksia!) aivan pullollaan joten sieltä vain kaivelemaan! Söpöjäkin ovat ku mitkä.


Lisäksi netistä löytyy valtavasti ristipisto-ohjeita erilaisiin planettoihin ja taivaankappaleisiin liittyen, kymmeniä variaatioita alkuainetaulukosta (tai sen avulla muodostettuja sanoja, esim. kuparin ja telluriumin yhdistelmä CuTe) sekä anatomisesti korrekteja sydämiä ja muita ruumiinosia. 



Mutta yleisesti ottaen olin vähän pettynyt, koska löysin jotenkin todella vähän sellaisia malleja, joista ois tullut heti se tunne, että niitä on pakko päästä tekemään. Ainoa "WOW"-efekti oli mustalle pohjakankaalle monivärisellä langalla tehty hermosolu, josta en ny löydä kuollaksenikaan kuvaa. Kuvitelkaa siis alla oleva malli mustallapohjalla ja sini-violetti-punaisella langalla tehtynä (saattoi siinä ehkä olla vielä jotain kimallettakin mukana, hmm-m...).


torstai 2. maaliskuuta 2017

Vihdoin jotain kivaa

Koko viime syksy oli aika rankkaa ja viimeisimmät postaukseni ovatkin olleet aika negatiivissävytteisiä. Anyway, tammikuun aikana alkoi pikkuhiljaa tuntua, että alan hieman kotiutua Tukholmaan :)

Vaikka harmitti aika kovasti, kun Tukholman paras kaveri muutti takaisin toiselle puolelle maapalloa, niin on silti tuntunut, että täällä on alkanut olla aika mukavaa. Uskon, että tämä saattaa osittain johtua myös siitä, että näen taas joka päivä auringonvaloa, millä on ihan piristävä vaikutus. Lisäksi olen alkanut jälleen käymään uimassa ja olin unohtanut, miten hauskaa se on. Ei ole tullut juurikaan uitua sitten sen jälkeen kun joskus 12 tai 13 vuotiaana lopetin uintiharrastuksen.

Olin tammi-helmikuun vaihteessa Cambridgessa European Bioinformatics Instituten (EMBL-EBI) järjestämällä Data Visualisation kurssilla, joka kesti viisi päivää. Aihe oli ihan älyttömän mielenkiintoinen ja opin tosi paljon. 

Lensin Englantiin jo aiempana viikonloppuna ja vietin lauantaina ja sunnuntain Lontoossa, jossa minun oli tarkoitus hengailla erään väikkäriopiskelijan kanssa, johon olin vähän tutustunut (nyt kutsuisin jo kaveriksi), mutta nähtiin loppujen lopuksi vain muutaman tunnin ajan, sillä tämän mummo oli kuollut paria päivää aikaisemmin ja hän joutui lähtemään hautajaisiin. Tapasin kuitenkin sitten toisen väikkäriopiskelijan, joka oli tämän aiemmin mainitun työkaveri ja vietettiin hauska päivä Sherlock Holmes museossa ja nähtävyyksiä katsellen.
Hienoa katutaidetta Brick Lanella

Lähdin sunnuntai-iltapäivällä kohti Cambridgea ja huomasin jonkin ajan kuluttua, kun olin odotellut bussia sateessa, että kampus, jossa kurssi järjestettiin oli tosi eristyksissä Cambridgesta, eikä sinne kulkenutkaan joukkoliikennettä sunnuntaisin.  Pääsin loppujen lopuksi perille taksilla ja tapasin muutaman muun kurssilaisen.
Paras kuva ikinä
Oli pakko kokeilla ilmaista suihkumyssyä. Huomatkaa myös Histoni t-paita.

En sen tarkemmin viitsi kopioida kurssin sisältöä, mutta aiheesta kiinnostuneille voin suositella Munzner: Visualization Analysis & Design -kirjaa. Mielelläni suosittelen kurssia myös mikäli se järjestetään myös ensi vuonna erityisesti, jos joku työskentelee bioinformatics tai big data juttujen parissa :)

Terkuin, Henna

P.S: Kevät tulee!!

Genome Campus, Hinxton

tiistai 14. helmikuuta 2017

Suosikki opiskelijaperinteet

Mikä tekee opiskelijajärjestöistä yhtenäisiä? Erilaiset perinteet among other stuff. Milloin jostain tapahtumasta tulee perinne? Kun sitä tarpeeksi monena vuotena vaalitaan ja ollaan omaksuttu omaksi jutuksi. No miksi perinteet ovat tärkeitä? Ne luovat yhteenkuuluvuuden tunnetta omaan kiltaan ja opiskelijayhteisöön.

Tällä kertaa mietitään, että millaisia perinteitä meillä on/oli Oulussa, joko Histonilla tai muilla killoilla. Alla siis kirjoittajien suosikkiperinteitä, olkaa hyvä!

Memmu

Ensimmäisenä tulevat mieleen Histonin Halloweenbileet, mitkä on järjestetty joko vain oman killan kanssa tai yhdessä muiden kanssa, mutta muistaakseni jokaisena allekirjoittaneen opiskeluvuonna on järjestetty! Naamiaiset ovat aina hauskoja ja Histoneiden bileissä on ollut holiton vaihtoehto aina tarjolla. Toiset bileet, mitkä tulevat mieleen ovat Labrasitsit yhdessä kemistien kanssa. Ne tosin taidettiin järjestää vain kaksi tai kolme kertaa? (Krista: 2 kertaa) Mutta todellakin olisi perinteeksi asti voinut jatkaa, kun pääsee skoolaamaan 50 ml Falcon-putkista.

Ehkä perinteistä eniten tulee mieleen opiskelijoiden Wappu, mihin liittyy kaikenlaisia teekkaritapahtumia wesibussista fuksiuittoihin. Yleensä uittojen aikaan Histonilla on ollut oma pressu Ainolanpuistossa, which was always nice! Toinen kiva wappujuttu on ollut Histonin, the day after, wappulöhöily kiltiksellä. Yhtenä vuotena munkkeja paistettiin omassa keittiössä pienellä ja positiivisella porukalla yleiseen hyvään, sekä simaa pantiin porukalla. Siellä löhöillessä sitten kauhisteltiin ja naureskeltiin miten eri tavoilla ihmiset olivat Wappunsa viettäneet.
Nykyinen Team Kuopio (vappu 2014)

Krista

Tykkään sekä todella vanhoista perinnetapahtumista että uudemmista (lue: omana opiskeluaikanani) luoduista perinteistä. Vanhoista perinteistä parhaita ovat kyllä olleet pikkujoulut, koska jouluruoka on hyvää ja joululaulut on parhaita, haalaribileet, koska sauna ja uudet haalarit hikoiltavaksi sekä Vulcanalian etkot, joissa oli mukavaa tutustua vanhempiin opiskelijoihin ja myöhemmin ite vanhana paskana taas sitte vastavuoroisesti saa tutustua uusiin opiskelijoihin. Parasta ku on paljo samanhenkistä porukkaa paikalla!

Omana opiskeluaikana alettiin järjestää mm. laneja ja kirjoitettiin Histonin haalarivala. Olin aluksi vähän epäileväinen, että onko histonilaisilla tarpeeksi intoa ja porukkaa lanittamiseen, mutta onneksi olin väärässä! Tällaiselle yöeläjälle lanit sopii ku nyrkki silimään. Histonin haalarivalan suhteen on kyllä oma lehmä ojassa, mutta sitä oli kyllä hauska värkätä ja muutkin ovat tuntuneet siitä pitävän. Ja onhan se nyt pirun söpöä ku fuksit yhdessä vannovat sitä alussa vakavin naamoin ja lopussa puoliksi nauraen.

En tiedä voiko kiltahuoneita sanoa perinteiksi, mutta ne on kyllä ihan pirun mukavia paikkoja myös! Kahvia on aina saatavilla, torkut edistää tunnetusti opiskelun jaksamista ja juttujen taso ei voi olla ku huonoa.

Henna

En halua kirjoittaa tästä mitään vanhan opiskelijan kyynelsilmäistä vuodatusta, miten vuonna nakki oli niin siistejä bileitä ja tapahtumia ja fuksivuoden jälkeen mikään ei ole enää tuntunut samalta. Opiskelijatapahtumissa oli (ja on varmasti vieläkin, en vain ole pitkään aikaan päässyt käymään missään) oikeasti parasta se yhteishenki. Juttuja tehtiin porukalla ja kaikki haluttiin mukaan. Onhan se tokia hieno ajatus, että joku tapahtuma toistuu samanlaisena vuodesta toiseen ja jo muinaiset opiskelijat ovat niin tehneet, mutta perinteet ovat vain puitteet yhdessäololle ja jos joku juttu ei enää toimi, ei sitä pitäisi pelätä muuttaa.

Histonin fuksiaset oli aina kiva tapahtuma. Ensin oli fuksisuunnistus, johon oli fuksina kivaa osallistua ja möhemmin vanhempana opiskelijana oli kivaa järkätä rasteja nuoremmille opiskelijoille ja mennä sen jälkeen porukalla bileisiin, jossa palkitaan voittajat ja palkitaan Mr ja Miss Histoni.

Ninni

Oih, opiskelijatapahtumat! Niitä on ikävä. Vulcan etkot oli must, eikä sieltä tullut yleensä lähdettyä itse Vulcanaliaan ollenkaan. Laskiaisena kävin katsomassa laskiaiskisoja. Vappuna olin aina seuraamassa fuksien uittoa paraatipaikalta (tuntia ennen kun tulee paikalle niin saa istumapaikan). Kävin myös vappuaattona aina katsomassa kun yliopiston kuoro lauloi kaupungilla. Olin kerran soutamassa kirkkoveneellä. Aivan mahtava kokemus! Laneilla tulee vieläkin joskus pyörähdettyä, koska lol, miksi ei.

Histonilla ei ole kauheasti omia tapahtumia, jotka olisivat kestäneet aikaa sen vertaa että niitä voisi kutsua perinteiksi, mutta kilta on aina tarjonnut mahdollisuuksia olla porukalla. Parhaat muistot on ihan yksikertaisista tapahtumista, joissa on hengattu yhdessä.

perjantai 3. helmikuuta 2017

Väitös 1/2017

Eka kolmesta tänä vuonna (todennäköisesti) tapahtuvasta väitöksestä.  Allekirjoittaneen tutkimusryhmässä siis. Tällä kertaa aiheena oli suun punajäkälä ja sen etiopatogeneesi sekä hoito. Eli mitä punajäkälä (engl. lichen planus, katso kuva) on, miten se voidaan tunnistaa ja hoitaa. Oli mielenkiintoista päästä kuulemaan näin käytännönläheistä väitöstä ja itse väitös käsittelikin paljon myös kliinistä työtä. Vastaväittäjänä oli herttainen vanha ruotsalaispatologi, joka tuntui olevan ihan oikeasti innoissaan väittelijän tekemästä tutkimuksesta. Tyyliin puolet lauseista alkoi sanoilla "Yes, I definately agree with you". Voisin vaikka haluta samanlaisen vastaväittelijän :)



Suun punajäkälä. Kuva The American Academy of Oral Medicine.


Nyt varoituksen sana. Jos teille on mitään isompia juhlia tulossa lähiakoina niin kannattaa miettiä etukäteen, että mitä haluat lahjaksi. Jos et nimittäin kerro mitään lahjaideaa, niin voi käydä niin, että nohevat työkaverit kerää rahaa tohtorinhattua varten ja tekee malliksi vielä tohtorinhatun askartelemalla. Voi myös käydä niin, että ko. hattu tehdään siitä mitä on saatavilla eli vihreästä leopardikuosisesta kankaasta ja mustasta pitsistä...


You have been warned.

lauantai 28. tammikuuta 2017

Pesti-päivät biokemistin silmin

"Ei siellä mitään biokemisteille ole." 
- Anonyymi fuksi

Tämän kuultuani pöyristyin. Kyllä on! Ensinnäkin varsinkin kun oman alan työkokemusta ei vielä ole niin voi ihan hyvin hakea vaikka Metsä Groupille tai Stora Ensolle tuotannon työtehtäviin. Toiseksi, Pesti-päiviltä sai mukaan teekkarin työkirjan, jossa on varsinkin teekkareille kohdistettu työnhakuneuvoja, mutta nämä ovat aika universaaleja alalle kuin alalle. Suosittelen tutustumaan. Varsinkin, jos vielä ei ole tehnyt itselleen ansioluetteloa. Kolmanneksi, Uranosteen ständiltä sai lentolehtisen kevään ilmaisista tapahtumista Oulussa esim. LinkedIn koulutus, CV-klinikka jne.

Pesti-päivien infolehtinen ja ständeiltä haalittuja namuja.

Näiden yleishyödyllisten tietojen lisäksi, kerron nyt millä silmin itse lähdin Pesti-päiville. Olin jo etukäteen tutustunut Pesti-päivän infolehtiseen, jossa oli yrityksistä yleisesittelyjä ja minkä alan töitä niissä on tarjolla. Merkkasin itseäni kiinnostavat yritykset yliopiston ständikarttaan, jotta säästin aikaa myöhemmältä etsimiseltä (sillä useimmat yritykset ovat teekkareille). Olin myös tulostanut muutamat kopiot omasta CV:stäni jaettavaksi, mutta mistään yrityksestä ei ollut itse laboratoriopäällikköä tai vastaavaa mukana. Kun tällainen tilanne tuli vastaan, kysyin ko. yrityksen laboratoriopäällikön nimeä/yhteystietoja. Voin siis lähestyä joko sähköpostitse tai puhelimitse ja tiedustella millaisia hommia yrityksessä olisi tarjolla vai onko tällä hetkellä ollenkaan.

Opiskelijana on hankala osata kuvitella mitä osaamista itsellä on, mutta kun on päässyt jyvälle, on taidot helpompi tunnistaa. Opitut alan taidot on myös osattava ajatella sovellettavaan  muotoon. Esimerkiksi, ehkä tulevaisuudessa sykemittariin halutaan yhdistää jonkinlainen biosensori? Varsinkin kun fitness ja itsensä mittaaminen tuntuvat olevan nyt trendi. Kemisteillä ja biokemisteillä olisi tässä sopiva rako lyödä hynttyyt yhteen insinöörien kanssa.

Loimu järjesti Oulussa samoihin aikoihin Pesti-päivien kanssa työnhakusaunan, jossa kannustettiin heittämään omia ideoita yritysten edustajille. Eli rohkeasti vain ehdottamaan mitä itse voisi tuoda yrityksen asiantuntijuuteen!

Muutamia aika selkeitä biokemisteille olevia ständejä olivat VTT ja PrintoCent, joka on sateenvarjo-organisaatio. Sen alle kuuluvat mm. Goodwiller Oy ja Ginolis, joissa käsittääkseni on biokemistejä töissä. Yleensä start upit ja pienet yritykset tarvitsevat opiskelijoita ja työntekijöitä yrityksensä kasvattamiseen, joten rohkeasti vain yhteyteen vähän tuntemattomampien yritysten kanssa! Joillakin yrityksillä oli selkeästi enempi tarvetta kemisteille, mutta täytyy muistaa, että biokemistit opiskelevat myös kemiaa, joten ei tarvitse hakiessa jämähtää siihen ettei ole kemisti! Esim. Yaralla on töitä näille.

Mutta en aio nyt jokaista yritystä tähän kirjoittaa, lopuksi mainittakoon, että joillain yrityksillä esim. Stora Enso, on omia graduate programmeja vastavalmistuneille, joissa voi opiskella lisää suoraan yrityksen tarpeisiin kohdentuen.

Toivottavasti näillä perusteilla jokainen biokemian opiskelija ottaa itseään niskasta kiinni ensi vuonna ja lähtee ennakkoluulottomasti Pesti-päiville. Parempi vielä, etukäteen yrityksiin tutustuneena! Kuten ei se tuleva puolisokaan niin ei se työpaikkakaan tule sinua kotiovelta hakemaan ;)

Työelämäterveisin,
Memmu